Kuntosali

Jan Sundell sisätautiylilääkäri ja dosentti, Turun yliopistollinen sairaala

Lihasvoima on seniorin tärkeä eläkevakuutus Pian 30 vuotta sitten tein tärkeän havainnon lihasvoimasta, kun kiersin nuorena lääkärinä vuodeosastoilla. Jos potilas oli pitänyt huolta kunnostaan, hän pääsi liikkeelle vakavankin sairauden jälkeen. Sen sijaan seniori, jolla oli jo alkujaan heikot lihasvoimat, jäi usein petipotilaaksi. Sain ahaa-elämyksen. Lihasvoimaharjoittelu, oma harrastukseni, ja sitä tukeva optimaalinen ja terveellinen ravitsemus on lääke näille ihmisille.
Lihasmassa pienenee 50 ikävuoden jälkeen noin prosentin vuosivauhtia. Joka toisella yli 75-vuotiaalla on ongelmia arjen liikkumisessa, kuten tuolilta nousemisessa tai rappujen kulkemisessa. Iäkkäillä portaiden kävely tai tuolilta nouseminen vaatii jopa 80 prosenttia mitatusta reisilihasvoimamaksimista, kun taas nuorilla aikuisilla vastaava luku on 40–50 prosenttia.
Lihasvoiman merkitystä ei usein ymmärrä ennen kuin sen menettää. Kyse on viime kädessä siitä, nouseeko vanhana sängystä vai ei. Lihasten koon ja toimintakyvyn merkitystä kuvastaa erinomaisesti se, että useissa sairauksissa lihaskato on itsenäinen riskitekijä ennenaikaiselle kuolemalle. Frontiers in Physiology -tiedelehdessä julkaistiin katsausartikkeli, jossa todettiin, että lihasvoimaharjoittelu näyttäisi olevan jopa tärkein liikuntamuoto, kun pyritään ehkäisemään ikääntymiseen liittyviä kroonisia sairauksia.
Ikäihmisillä saattaa olla jo liikuntarajoitteita siinä määrin, että ne haittaavat kävelemistä, mutta ei lihasvoimailua. Kuntosaliharjoittelulla voi hyvin iäkkäänäkin vahvistaa lihasvoimaansa jopa neljänneksen muutamassa kuukaudessa parilla viikoittaisella treenillä. Tämä vastaa parhaimmillaan 20 vuoden nuorentumista, kun lihasvoimaa mitataan. Kestävyysliikunta on totta kai myös tärkeää ja pitää elimistöä kunnossa – paras tulos saadaankin yhdistämällä eri liikuntamuotoja, jos se on mahdollista.